»Köyhäpä sinä olet.»
»Koskapa ne suutarit niin rikkaita lie olleet.»
»Lyökää sitä», kuiskutti Esa suutarin korvaan, »kyllä minä autan.»
Suutari pudisti päätä. Lompille hän sanoi:
»Luuletko sinä, että tuo on sopivaa, tuo tuollainen? Kyllä on sullakin jo siksi päiviä päässä, että saattaisit ruveta ihmisten lailla olemaan.»
»En minä ikänä körttiläiseksi rupea.»
»Ei sitä tiedä.»
»No ei vaikka…»
»Älä vakuuta. Niin minäkin ennen ajattelin.»
»Ei sitä pidä vakuuttaa… Se oli minun mielestäni oikein komeaa veisuuta siellä Toivolassa eilen illalla», virkahti Esa.