»Miksi eivät ne tytöt jo mene siitä makuulle», komensi emäntä.
»Älkää menkö vielä», kielsi Jassu, »saatte kuulla ihmeitä.»
Tytöt pidättyivät.
»Kuullaan nyt sitten, mitä se tietää.»
»Jos en minä tiedä, niin kuka sitten, minähän kierrän niin kuin kuuluisa virkaveli Jerusalemin suutari ja… Tuota, olettekos te kuulleet puhuttavan siitä kamalasta äänestä, joka on kuultu monena yönä kirkosta?»
»Hyi!» ääntelivät naiset, eikä kukaan sanonut kuulleensa. Kerrottiin ettei ole talossa ketään käynytkään kirkonkylästä näinä päivinä.
»Sieltä on kuulunut varsin merkillinen ääni, toisinaan kuin pienen lapsen poru, toisinaan taas kuin täysikasvuisen ihmisen uikerehtava valitus.»
Akkaväki rupesi siunailemaan. Herastuomari istui vakavan näköisenä penkillä.
»Niin, niin se valitti ja porasi, kuulin itse ja arvelin jo mennä körttiläisten seuraan. Ja tiedättekös mitä: koko sillä aikaa, kolmena yönä, ei kirkonkylässä tohdittu pelata ollenkaan korttia.»
»Jumalan varoittava ääni», virkkoi emäntä hartaasti.