»No tuota…», kiirehti herastuomari taas utelemaan, kun Jassu pani piippuunsa. Samassa kuului kova rattaiden pärinä maantieltä. Sakarin Jassu hiukan värähti, mutta suu meni kohta tavalliseen hymyynsä.
»Perhanoita, kun ajavat lujasti, vaikka on noin turkasen pimeä», sanoi hän ja katsahti sukkelasti herastuomariin.
»Niin no, mutta kuinkas se juttu…?»
»No sitten minä yhtenä iltana, kun se siellä oikotti ja pani: aaoouii…»
»Hyi, älä pane niin», pyysi emäntä.
»Mutta kun se pani niin, aivan tuolla tavalla.»
»Vaikka, mutta kerro nyt vain muuten.»
»Kun se siis yhtenä iltana pani aii … taikka se nyt on se sama, niin se pani, niin minä päätin mennä katsomaan sinne.»
»Sinä?»
»Minä juuri.»