»Noo…», nauroi emäntä.
»En minä mene makaamaan, minä tahdon Santran, vaikka…»
Ella nousi.
»Sanokaa nyt, missä hän on?»
Vieläkin koetti emäntä kierrellä, mutta Ella esiintyi niin vaativana, että muorilta lopulta pääsi joitakin sanoja, joiden merkitystä Ella alkoi tarkemmin perustaa. Emäntä ei päässyt enää muulla tavoin: hänen täytyi ilmoittaa koko asia. Hän kertoi, että Santra oli yöllä kadonnut eikä yhtään tiedetä, mihin hän on mennyt. Ella tuli melkein täydellisen selväksi tuon uutisen kuultuaan. Hänen suunsa valahti auki emännän kertoessa. Vähän aikaa istui mies kuin huumauksessa.
»Ja ettäkö Santra olisi karannut sitä varten, että?…» Ella ei voinut jatkaa pitemmälle, mutta ymmärsihän emäntä liiankin hyvin kysymyksen.
»Mistä, herran nimessä, minä sitä tietäisin!»
»No kuka, kuka … kuka hänet on vienyt? Voi sun…»
»Mistä minä, hyvä ihminen, sen tiedän.»
Ellan päästä näyttivät viinahöyryt haihtuvan kuin tuuleen.