— Ja kylässäkö juot? tokasi ukko.
— Olen juonut, missä on tarjottu, etten loukkaisi.
Ukon suu meni tuttuun kiusoittelevaan hymyyn:
— Ryyppäätkö viinaakin missä vain tarjotaan, ettet loukkaisi?
— En … en toki!
— Mutta miksi sitten kahvin suhteen olet arempi?
Kanteleinen joi juuri kahvia ja tunsi joutuvansa omituisesti hämille, sillä hän ei todellakaan voinut selittää miksi.
Ukko Varamäki asetti piipun takalle tupakkapönttöön, purki mällin ja asetti sen sanomalehtitilkulle muurinotsikolle odottamaan. Sylki sitä varten asetettuun vesikuppiin ja otti kahvia.
— Minä olen ollut 25 vuotta raitis viinasta. Ja kun lopetin kerran, en ottanut missään. Minun mielestäni nuorten pitääkin opetella olemaan raittiita kahvista, varsinkin kun on opettaja ja muiden esimerkki.
— Voi tuota isää, harmitteli Sohvi.