"Kyllä, niin luulen. Se tuo mieleeni prinsessan aasinpäällä varustetun kosijan. Tämä on hauska paikka, neiti Thornhill; toivon, että saamme tulla tänne hyvin usein."
"Oh, kyllä hyvin usein. Puutarha on sinulle uutta, eikä se pitkään aikaan menetä tenhoaan."
"Kaikki on uutta", sanoo tyttö hiukan huoahtaen, ja pilvi häilähtää äkkiä noille kukoistaville nuorille kasvoille. "Minä näetten", lisää hän epävarmasti, "en voi olla tuntematta, että vanha ja tutunomainen on parasta."
"Niin on minustakin", vastaa opettajatar; ja jos tarkkakorvainen Charlotte Ashley olisi ollut kuulemassa, hän olisi heti huomannut heikon värähdyksen hänen äänessään. "Mutta, Jennet, ethän ole menettänyt mitään entisistä. Vielä palaat kotiisi ja tapaat kaikki aivan samoillaan."
"Ah, jospa voisi olla siitä varma!" sanoo Jennet Fowler, katsahtaen neiti Thornhillin kasvoihin isoilla, vakavilla, harmailla silmillään. "Kaikista enin pelkään muutosta. Tahdon, että kaikki pysyisi paikallaan; ja kuitenkin tiedän, etten voi menetellä kodissani niinkuin oli tapani menetellä nukkehuoneessani — järjestää kaiken parhaan makuni mukaan ja olla aivan varma, että kaikki pysyisi sellaisena."
"On Eräs, joka määrää kaiken sekä taivaassa että maan päällä", lausui neiti Thornhill vastaukseksi kaihomieliseen katseeseen. "Meidän tulee jättää Hänen haltuunsa kaikki, mikä meille on arvokkainta. Emmekä saa unhoittaa, että Hän on Isä, joka tahtoo meidän Häneen luottavan."
Hiukan väsyneinä toisiinsa Charlotte ja Pamela nousevat kuin yhteisestä sopimuksesta penkiltään ja kävelevät verkalleen opettajattaren luo. Heidän mielestään tämä uhrautuu aivan tarpeettomasti uudelle oppilaalle; ja varsinkin Charlotte on taipuvainen pikkuiseen kateuteen, jos neiti Thornhill kiinnittää liian paljon huomiota uusiin tulokkaihin.
"Hän tekee tuon Fowlerin tytön aivan itserakkaaksi, jos hän kovin paljon hänestä huolehtii", kuiskaa hän Pamelalle. Ja Pamela avaa ja sulkee sinisilmänsä myöntymyksen merkiksi.
"Jos neiti, hm… Fowler on saanut kyllikseen karhuista", alottaa Charlotte, oivallisesti matkien veljeänsä kapteeni Ashleyä, "emmekö mielestänne voisi lähteä kotiin, neiti Thornhill?"
"Oletko valmis tulemaan, Jennet?" kysyi opettajatar ystävällisesti.