"Oh, nyt muistan kaiken", virkkoi Jennet aivan hereillään. "Käske hänen sanoa vain Derrickille, että olen tuossa paikassa valmis. Älä jätä minua, Kathie; jää tänne auttamaan minua minkä voit. Olen itsekäs, uninen olento… uh! Kylläpä tässä huoneessa on kylmä!"
Mutta sillä hetkellä Rachel astui sisään ja sytytti uudestaan tulen; ja Jennet nousi ja ryhtyi pukeutumaan sen lämpimässä loisteessa. Kukaan kamaripalvelija ei olisi voinut olla Katherinea tarkkaavaisempi, ja hänen sisarensa pukeutuminen oli päättynyt ennenkuin myöhäinen aurinko oli lähettänyt valonsa talviseen maailmaan.
22. luku.
Viimeinen kohtaaminen.
Raikas aamuilma karkoitti unen usvat Jennetin aivoista, ja Derrickin hilpeä haastelu vahvisti hänen hermojansa, terästäen häntä tulevaan kokeeseen. Mutta kun he ajoivat Parkleyn pääkadulle ja pysähtyivät korkean, synkännäköisen rakennuksen eteen, hänen mielensä alkoi jälleen lannistua.
"Muista, että äiti on täällä", sanoi Derrick tytön astuessa alas kieseistä.
Joku oli arvattavasti ollut hänen tuloansa tähystelemässä. Ennenkuin hänen kätensä oli koskettanut kelloon, ovi aukeni ja harmaahapsinen miespalvelija näyttäytyi. Heti hänen jälestään tuli Robson, kalpeana ja riutuneena pitkistä valvomisista sairaskammiossa, mutta ilmeisesti ilostuen odotetun vieraan näkemisestä.
"Miten tätini voi?" oli Jennetin ensimäinen kysymys.
"Hänellä on ollut levoton yö, ja hän on herkeämättä puhunut teistä, neiti Jennet", vastasi vanha palvelijatar. "Pelkäsimme, ettette saapuisi ajoissa — hän on käynyt perin heikoksi."
Puhuessaan Robson johdatti Jennetin aamiaishuoneeseen ja toimitti hänelle kuumaa kahvia. Tyttö katsahti ympärilleen kallisarvoisiin esineihin, mitkä joka puolella kohtasivat hänen silmänsä, ja ajatteli niitä pitkiä yksinäisen loiston vuosia, jotka rouva Belfont oli tämän katon alla viettänyt. Miten hauskan valoisat täti Judithin päivät olisivatkaan voineet olla, jos hän olisi avannut nämä ovet nuorille sukulaisilleen ja täyttänyt synkän huoneuston näiden tarmokkaalla elämällä! Kaikki oli upeata ja mukavaa; mutta tarkka silmä saattoi kuitenkin huomata, että vähän tämä upeus ja mukavuus oli talon asukasta hyödyttänyt.