VILLE (tyrkyttää Seppä-Kallelle pulloa). Juo mies, älä jupise!
SEPPÄ-KALLE (ryyppää). Kas, Aatu, anna sinäkin suuta tälle hentulle. Sama se on, kelpaa meille sama pullo ja sama tyttö. Häh! Sinä maantonkija, sittiäinen!
AATU. Tuki suusi.
SEPPÄ-KALLE. Äänirahan maksan ja puhun, kun tahron, ja tänä iltana Miinan ovea kolkutan.
AATU. Silloin minä kanssa sun päätäsi seinään jyskytän.
SEPPÄ-KALLE. Voi sinua vaivainen maanmyyrä ja itana, kun sinä nokkaasi nostat vaikka on paino päällä. Älä sinä vikise ja väkise, kun isäs itte sinua kurittaa ja tyyrää.
(Kumartuu äkkiä ja saa Aatun heitetyksi kumoon nokkelalla liikkeellä.)
(Yleinen hälinä, toiset hillitsevät, toiset yllyttävät. Kaikki pojat ovat ryypänneet. Jotkut tuovat aidanseipäitä ja mätkivät aluksi maata ja puita ja sitten toisiaan, kunnes sisut nousevat.)
KALLE ja AATU (painivat tasaväkisinä, kunnes Aatu saa Seppä-Kallen allensa).
AATU. Jokos taltut, vai —?