— Tahtoisiko Saima? Aapon kasvoilla väreili vuoroin kainous, vuoroin onni.
Seuraava päivä oli sunnuntai, ja Aapo tuli Saiman luo lukemaan. He istuivat vierekkäin sohvalla yhteinen kirja pöydällä. Työ sujui hyvin, sillä Aapolla oli herkkä kielikorva ja lapsena opittu ääntäminen helpotti paljon.
— Kuulehan Olli, kuinka Aapo lukee hyvin! huusi Saima toiseen huoneeseen, jossa Olli käveli lattialla mietteissään.
— Mistä se opinhalu nyt on tullut? kysyi Olli.
— Ei se halu taitaisi sinullekaan pahaa tehdä, sanoi Saima, mutta katui samassa sanojaan, sillä Olli luki aina, kun vaan lomahetken sai, eikä Saima jäänyt juuri koskaan vastausta vaille, jos jotakin häneltä kysyi.
Olli katsoi heihin kumpaankin hiukan ivallisesti seisten huoneensa kynnyksellä kädet taskuissa.
Aapo otti kirjan, meni pois nyreissään, vilkaistuaan sivulta Olliin.
— Miksi sinä olit epäystävällinen? sanoi Saima.
— Olinkohan? sanoi Olli yhä hymyillen ja katsellen Saimaa.
— Sinä voit olla kiusallinen.