— Vaan, vai vaan! Ja teillä on tietysti rakkarinkärryt.

— Ei, vaan linjaalirattaat, kehaisi poika.

— Aijai, vai linjaalirattaat!

Poika myhäili ja heilautti kopan kärryjen peräpuolelle, istui itse päälle, kohenti ohjat Saiman oikealle sivulle ja niin sitä mentiin jyrisevää maantietä pitkin, metsien halki, peltojen poikki, kangasten kautta, ylämaata, alamaata.

— No, joko pian loppuu Onkaloaho? kysyi Saima, kun selkä alkoi väsyä ja pöly kirveliä silmiä.

— Eihän tässä vielä laidatkaan tunnu, sanoi poika.

— Mitkä laidat?

— Ne Onkaloahon laidat.

— Onko sillä laidatkin? Saimaa alkoi väsyttää mykkänä istuminen.

— Miksikäs ei olisi ja oikein jyrkät onkii.