— Miksi en olisi, kun osaan näytellä.
— Koska aiotte kokeilla?
— Syksyllä.
— Kansallisessako?
— En minä tiedä. Maisteri Harju ja rouva Kaari sen päättävät.
— Aa, te olette sen soittaja Juonalan tytär. Nyt minä tiedän, olen kuullut teistä.
— Niin, olen metsäläinen, vähämielinen Juonalan Katri!
Katri nauroi kuin pari vuotta aikaisemmin, hurjasti, melkein rajusti. Herra Arvo iski häneen silmänsä hämmästyneenä. Katri nousi niiaten kauniisti ja hymyillen kaikkein suloisimmin:
— Arvoisa herra, se oli Juonalan Katri.
Herra Arvo tarttui tytön käteen, vielä kerran iskien silmänsä häneen.