— Eihän toki, joskus.
— Joskus — tai ei koskaan, nyt heti, minä vaadin … jos minun pitää kirjoittaa, niin täytyy minun saada vaatia…
— Joskus tai ei milloinkaan! Hyvästi!
— Hyvästi, neiti Juonala! Sanokaa terveisiä Juonalan Katrille. Minä tahdon oppia hänet tuntemaan.
Katri kääntyi ja näytti pitkää nenää, niinkuin hän oli tehnyt harjulaisille, kun he häntä kiusoittelivat.
Katri oli erinomaisen tyytyväinen uuteen tuttavuuteensa. Nyt hän tunsi oikean näyttelijän, seikkailijan, miehen, joka oli teatterista!
— Nyt ei edemmäksi. Minä en kerro hänelle, en pitkiin aikoihin, tahdon ensin päästä teatteriin. Sitten, sitten!
Kaiken piti siirtyä, jäädä sikseen, kunnes se suuri oli ratkaistu.
4.
Syksy läheni, liian hitaasti Katrin mielestä, ja kun kaupunkiin tultiin, ei hän antanut rauhaa rouva Kaarelle, ennenkuin maisteri Harju tuli kaupunkiin, ja kokeilu saatiin järjestetyksi.