— Ei saa käyttää väkivaltaa! sanoi Anttu Pouta. — Herra pankinjohtaja, minä pyydän teitä poistumaan, vakuutan teille, se on ainoa oikea keino ratkaista asia!
— Pankki on minun hoidossani enkä minä täältä väisty, sanoi Auer kohottautuen suoraksi jäykkä hymy huulillaan.
Anttu Pouta kumarsi, kun pankinjohtajan pistävä katse iski häneen, mutta hänkin suoristui ja sanoi heleällä avomielisyydellään:
— Herra pankinjohtaja, ettehän tahtone olla ainoa poikkeus yleisestä lakosta?
— Minä pysyn tosiaankin ainoana poikkeuksena, sanoi Auer.
— Poistukaa kaikki täältä, suljetaan ovet hiljaisuudessa, meillä ei ole muuta neuvoa, sanoi Anttu Pouta.
Tämä myönnytys oli kuin tulikipinä, se sytytti ilmiliekkiin hyökkääjien innon. Nuo kaksi miestä tarttuivat jälleen johtajaan viedäkseen hänet pois, mutta samassa Auer veti browningin taskustaan ja ampui akkunaan. Luoti sattui yläruutuun.
Pamausta ja särmää seurasi hiljaisuus ulkona ja sisällä.
Virva oli juossut sisään ja seisoi isänsä rinnalla.
— Kuka ampui? kysyi hän Poudalta, joka oli lähinnä.