— Se on toistaiseksi liikesalaisuus, — sanoi muuan nuori työnjohtaja Murtola, joka oli parina viime vuonna suorittanut pikku urakoita yhdessä eräiden muurarien kanssa.
— Eihän ne takuut häviämästä pelasta, mutta vapaus yrittää teillä tietysti on niinkuin minullakin. Miksi te panette tehtaan työn riippumaan tästä?
— Herrat eivät sokaise herrain silmiä, ja jos te, mestari, kilpailette, ei sitä meille anneta.
— Kiristystä siis.
— Me odotamme päätöstänne.
— Tehkää hiivatissa, mitä tahdotte, ja menkää! — huusi Uuras.
— Mestari komentaa. Kyllä mennään, jos haluttaa, ja tullaan, kun mieli tekee. Me olemme omia herrojamme. Jos sisu kiehuu meikäläisen mekon sisässä, niin siihen on syynsä. Te elätte ruhtinaiksi, tahdotte käskeä ja komentaa ja herrastaa ja hallita. Kerran se tulee meidänkin vuoromme. Me tahdomme ensin syödä kylliksemme ja sitten koetella voimia. Nyt se alkaa, mestari, jumaliste, nyt se alkaa — —!
Miehet murisivat hyväksymisensä, ja Uuras huusi:
— Hiljaa, tämä ei ole markkinapaikka!
— Tarjoukset tarkastetaan pian ja — — huomautti Murtola.