Työnsin ikkunan auki, vaikka oli kylmä, ja kääriydyin vuodehuopaan.

— Heikki, oletko sinäkin sairas?

— En suinkaan, vähän vain levoton.

— Voi sinua! Ehkä on parasta, että nyt tulet kotiin ja Taju annetaan sairaalaan tointumaan. Eikö niin?

— Aioin sitä juuri ehdottaa sinulle. Ei minun vuokseni, mutta sinä itse tarvitset lepoa ja…

— Ja sinun läsnäoloasi. Niin me teemme.

— Sinun aikasi on lähellä, ja se pienokainen voi joutua vaaraan.
Senkin vuoksi…

— Apuni…!

— Mitä tarkoitat?

— Oi, en mitään erikoista. Sanon häntä vain Avuksi.