MARIA. Minun pitää mennä noutamaan rouva Lumialaa kävelylle. Hän sanoi olevansa hyvin huolissaan eräästä asiasta. Siitä meidän nyt pitäisi neuvotella. (Korjaa töitä kaappiin.) Anna parka on niin levoton.
ORVOKKI. Ah, kun olisikin niin rikas ja mahtava kuin rouva Lumiala. Saisi käydä silkissä ja sametissa, kulkea huvista huviin ja olla kaikkien kadehdittavana!
MARIA. Sekö sitten olisi onnea? Rouva Lumiala ei ole onnellinen. — Kuule, anna se hattu sieltä pöydältä. (Orvokki tuo hatun peilin alta pöydältä ja Maria kiinnittää sen päähänsä.)
ORVOKKI. Lumialalla kuuluu pidettävän tanssiaiset. Olisi hirveän lystiä päästä sinne.
MARIA. Eihän Siljalla ja sinulla ole ketään yhteistä tuttavaa.
ORVOKKI. Minä en ole kylliksi hieno, en, en, en! Sehän siinä olisikin niin juksia, kun saisi Heijassa tavata noiden hienojen kavaljeereja ja nolata heitä. Niin, täti, se olisi hauskaa Heijassa!
MARIA. Mikä on Heija?
ORVOKKI. Eikö täti sitäkään tiedä? Se on palokunnan talon tanssisali.
MARIA. Oletko sinäkin siellä käynyt?
ORVOKKI (ylimielisesti). Olen!