ANNA (neuvoen). Mutta kristityn velvollisuus on myöskin estää paheiden ja kevytmielisyyden tunkeutumista kotiinsa.
INGA. Tyttö ei ole niin paha kuin sanotaan. Hän on kaikinpuolin käyttäytynyt säädyllisesti ja kunniallisesti täällä ollessaan. Vai mitä sinä sanot, isä?
ERLAND. Niin, ei häntä ole voinut mistään soimata. Hän on tehnyt enemmän kuin hänen ikäiseltään voisi odottaa.
GUDMUND. Hän olisi kenties voinut joutua onnettomuuteen uudelleen, jollei äiti olisi ottanut häntä luokseen.
HILDUR (nousee äkkiä kiivaasti). Jos tuo tyttö jää tänne Närlundaan, niin minä en tule koskaan tänne.
GUDMUND (pelästyneenä). Mutta, rakas ystävä, ajattele toki, ettei kukaan näihin asti ole osannut niin hyvin hoitaa äitiä kuin Helga!
INGA. Niin, siinä on Gudmund oikeassa.
HILDUR (varmasti). En minä tahdo pakottaa sinua enkä sinun vanhempiasi ajamaan häntä pois. Mutta minä en aijo elää saman katon alla hänen kanssaan. Se sinun täytyy tietää, että voit miettiä miten menettelet. (Isälleen.) Taitaa meidän olla jo aika lähteä kotiin, isä.
LAUTAMIES (katsoo kelloaan). Niin on. Muuten tulee pimeä ennenkuin ehdimme kotiin.
ANNA. Kiitos kahvista!