INGA (pudistaa epäröiden päätään). Mitä tästä tulee? Kaunis hän on näöltään, mutta hän on varmasti sellainen, joka etupäässä aina ensiksi ajattelee itseään. (Sulkee silmänsä ja tuumii.) Sitä ei voi auttaa. — — Helgan täytyy poistua. — — Helgan täytyy muuttaa.
GUDMUND (tulee verkalleen sisään, alakuloisena ja synkkänä, heittää lakin luotaan).
INGA.
Miten sinun kävi?
GUDMUND (katkerasti). Hän sai tahtonsa perille. Minun täytyi pakostakin luvata — —
(Erland tulee hiljaa sisään, jää seisomaan perälle
ja katselee Gudmundia.)
INGA (nyökäyttää). Niin, ethän voinut muuta tehdä. Samaa mieltä minäkin olen.
GUDMUND (purkaa tunteensa). Oli alhaista ja häpeällistä kaikessa tapauksessa käyttäytyä sillä tapaa Helgaa kohtaan!
(Heittäytyy, oikeanpuoleiselle penkille.)
INGA. Vähempi saa väistyä suuremman tieltä. Vai miten sinä, isä, ajattelet?
ERLAND (hitaasti ja miettien). Kyllä sinä olet oikeassa, äiti. Mutta nyt se riippuu siitä mikä on suurempi ja mikä on vähempi.