JANNE. Niin se nyt on. Ja kun minä sain kuulla, että Per Mårtensonin vaimo oli kuollut, niin minä tulin ajatelleeksi, että ehkä joku järkevä ihminen, niinkuin te, Inga-emäntä, voisitte ottaa puhuaksenne —
GUDMUND. Vai on se ihmisparka kuollut.
INGA. Olipa onni hänelle kun pääsi pois, hänellä oli niin huono mies.
JANNE. Niin, mutta hän kuuluu viime aikoina tulleen paljoa paremmaksi.
— Sanovat, että siitä asti kun hän oli noilla käräjillä —
GUDMUND. Senpä tahdon nähdä, ennenkuin sen uskon.
JANNE. Minä sanon vielä kerran, että jospa joku viisas ihminen puhuisi hänelle. — Ehkä hän voisi sovittaa minkä on tehnyt Helgalle.
GUDMUND (kiivaasti). Pahus vie, siihen hän ei rupea!
INGA. Gudmund, mikä sinua vaivaa?
GUDMUND. Minä tarkoitan, vain, että Helga on liian hyvä mokomallekin sialle.
INGA. Sehän olisi paras mitä Helgalle voi ajatella. Kiitos, Janne, että herätitte minussa tuon ajatuksen.