JANNE. Ja nyt kiitoksia ruuasta, sillä taitaa jo olla aika minun joutua Ålvåkraan. (Nousee.) Hyvästi, emäntä, ja paljon kiitoksia! Hyvästi isä Erland! Kiitos, Gudmund! Sinä olet juuri yhtä ikävystyneen näköinen kuin kaikki muutkin sulhasmiehet tavallisesti ovat. Mutta taidatpa olla toisen näköinen, kun illalla saat tanssia minun viuluni mukaan.
(Menee.)
GUDMUND. (Kun toiset katsovat Jannen jälkeen, ottaa Gudmund kääntöveitsensä taskusta ja tarkastaa teriä. Äkkiä hän säpsähtää ja pistää nopeasti veitsen taskuunsa. Tämän on Erland huomannut, ja tästä hetkestä asti hän panee pois piippunsa ja tulee vilkkaaksi ja toimeliaaksi.) Kiitos ruuasta, äiti!
(Ojentautuu ja haukottelee teeskennellen tyyneyttä).
ERLAND. Mene nyt pukua muuttamaan, Gudmund.
GUDMUND (on taas totisen ja hajamielisen näköinen). Minä menen vain panemaan luokin Mustan kaulaan ennenkuin pukeudun hienoksi.
(Kiirehtii ulos.)
INGA (katsoo ikkunasta hänen jälkeensä). Mutta minne hän aikoo?
(Ihmeissään.) Mitä tekemistä hänellä on puutarhassa?
ERLAND (tulee kiireesti ikkunaan). Varmaankin hakee kukkaa napinläpeensä.
INGA (katsoo ulos). Hän pysähtyy lammikon luo — — Nyt hän ottaa jotakin taskustaan ja heittää sinne. Näitkö sinä miten vesi roiskahti?