INGA. En minä tahtoisi pyytää sinulta mitään nyt, kun et enää ole palveluksessani. Mutta ehkä sinä kuitenkin tahdot ottaa tämän vaatepakan ja kantaa sen vaateluhtiin.
HELGA. Kyllä, sen teen mielelläni.
(Ottaa kankaan ja poistuu keittiön ovesta.)
INGA. Erland, mikä sinua vaivaa? Minä varmaankin tulen päästä vialle, jollet sinä sano minulle minkävuoksi olet niin levoton.
ERLAND (vältellen). Mikäs minua vaivaisi?
INGA. Mitä sinä lammesta nostit?
ERLAND (raskaasti, ponnistaen). Tämän veitsen minä otin, Inga.
(Laskee kääntöveitsen hänen eteensä pöydälle.)
INGA (kääntelee veistä, tajuamatta häntä). Onko tämä se onnettomuus, jota minä olen koko aamun odottanut?
ERLAND (merkitsevästi). Yksi terä on siitä poissa.