Galilealainen hätkähti ja katsoi hämmentyneenä ympärilleen. Mutta kun hän vihdoin ymmärsi mitä hänestä tahdottiin, hän joutui kauhunsekaisen vimman valtaan. "Mitä sinä sanot?" huusi hän. "Miksi sinä minulta tiedustelet sitä miestä? Minä en tiedä hänestä mitään. Minä en ole galilealainen."
Juutalainen nainen sekaantui nyt puheeseen. "Olenhan minä kuitenkin nähnyt sinut hänen seurassansa", sanoi hän. "Älä pelkää, vaan sano tälle ylhäiselle roomalaisnaiselle, joka on keisarin ystävä, mistä hän helpoimmin hänet löytää."
Mutta pelästynyt opetuslapsi vimmastui yhä enemmän. "Ovatko kaikki ihmiset tulleet tänään hulluiksi?" sanoi hän. "Onko paha henki riivannut heitä, koska he yhä uudestaan tulevat minulta kysymään sitä miestä? Miksei kukaan voi uskoa minua, kun sanon etten tunne profeettaa? En ole tullut hänen maastansa. En ole koskaan häntä nähnyt."
Hänen kiivautensa veti ihmisten huomion puoleensa ja pari kerjäläistä, jotka istuivat hänen rinnallaan muurilla, alkoivat myös väittää häntä vastaan.
"Tietysti sinä olet ollut hänen opetuslapsensa", sanoivat he. "Me tiedämme kaikki, että tulit hänen kanssansa Galileasta."
Mutta mies kohotti molemmat kätensä taivasta kohti ja huusi: "En ole tänään voinut olla Jerusalemissa sen miehen tähden, ja nyt en saa olla rauhassa edes täällä kerjäläisten parissa. Miksi ette tahdo uskoa minua, kun sanon, etten koskaan ole nähnyt häntä?"
Faustina kääntyi pois kohauttaen olkapäitään. "Jatkakaamme matkaa", sanoi hän. "Tuo mieshän on mieletön. Häneltä emme saa mitään tietoja."
He kulkivat edelleen rinnettä ylös. Faustina oli vain kahden askeleen päässä kaupunginportilta, kun israelilainen vaimo, joka oli tahtonut auttaa häntä löytämään profeettaa, käski häntä olemaan varuillansa. Faustina pingoitti ohjaksia ja näki, että eräs mies makasi tiellä aivan hevosen jaloissa. Hän makasi pitkänään tomussa, pahimmassa tungoksessa, niin että täytyi ihmetellä, etteivät eläimet ja ihmiset jo olleet tallanneet häntä mäsäksi.
Mies makasi selällään ja tuijotti himmein, loistottomin silmin korkeuteen. Hän ei liikahtanut, vaikka kameelit tallasivat raskailla jaloillaan aivan hänen vieressään. Hän oli köyhästi puettu ja sitä paitsi vielä tomuinen ja likainen. Itse asiassa hän oli kasannut päälleen paljon soraa, ikään kuin hän olisi tahtonut piiloutua, jotta hänen ylitseen helpommin olisi ratsastettu tai astuttu.
"Mitä tämä merkitsee? Miksi tuo mies makaa tässä keskellä tietä?" kysyi Faustina.