XXVII. Bergslagenissa
XXVIII. Rautatehdas
XXIX. Taalainjoki
XXX. Parempi osa
Vanha kaivoskaupunki
Tarina Falunin kaivoksesta
XXXI. Valpurinmessu-ilta
Vanhan Kirstin kertomus
XXXII. Kirkot
XXXIII. Vedenpaisumus
Pikkulinnut
Hjälstavikin joutsenet
Uusi kahlekoira
XXXIV. Taru Uplannista
XXXV. Upsalassa
Ylioppilas
Kevätjuhla
Koetus
XXXVI. Hienohöyhen
Veden päällä kelluva kaupunki
Sisarukset
XXXVII. Tukholma
XXXVIII. Gorgo, kotka
Tunturilaaksossa
Vankeudessa
XXXIX. Matka Gästriklannin yli
Kallisarvoinen vyö
Metsän päivä
XL. Päivä Helsinglannissa
Suuri vihreä lehti
Eläinten uudenvuoden yö
XLI. Medelbadissa
XLII. Aamu Ongermanlannissa
Leipä
Metsävalkea
XLIII. Vesterbotten ja Lapinmaa
Viisi tiedustelijaa
Vaeltava maa
Uni
Perille tulo
XLIV. Oosa hanhipaimen ja Pikku Matti
Tauti
Pikku Matin hautajaiset
XLV. Lappalaisten luona
XLVI. Etelää kohti! Etelää kohti!
Ensimmäinen matkapäivä
Östbergin vuorella
Satu Jemtlannista
XLVII. Härjedalissa
XLVIII. Vermlanti ja Dal
XLIX. Pieni herraskartano
L. Merenkarin aarre
Matkalla merelle
Villihanhien lahja
LI. Meren hopeaa
LII. Suuri herraskartano
Vanha herra ja nuori herra
Taru Länsi-Göötanmaasta
Laulu
LIII. Matka Vemmenhögiin
LIV. Holger Niilonpojan luona
LV. Jäähyväiset villihanhille
EDELLINEN OSA
I
POIKA
Kotihaltija
Sunnuntaina maaliskuun 20. p:nä.
Oli kerran poika. Hän oli noin neljätoistavuotias, pitkä, liinatukka huiskelo. Ei hänestä ollut juuri mihinkään: eniten häntä halutti maata ja syödä, ja sitten häntä halutti tehdä pahoja.
Olipa nyt sunnuntaiaamu ja pojan vanhemmat valmistautuivat lähtemään kirkkoon. Poika itse istui paitahihasillaan pöydän kulmalla ja ajatteli, kuinka hauskaa oli, että isä ja äiti menivät tiehensä ja että hän sai olla omin valtoineen pari tuntia. "Nytpä voinkin ottaa naulasta isän haulikon ja ampua pamauttaa, eikä kukaan saa vihiä siitä", hän ajatteli.
Mutta olipa melkein kuin isä olisi arvannut pojan ajatukset, sillä juuri ollessaan kynnyksellä lähtövalmiina hän pysähtyi ja sanoi pojalle: "Koska et tahdo tulla äidin ja minun kanssa kirkkoon, niin saatat sinä ainakin lukea saarnan kotona. Lupaatko tehdä sen?"
"Saatanhan tuon tehdä", sanoi poika. Ja hän ajatteli, ettei tietenkään lukisi enempää kuin häntä halutti.