Pappi tunsi kaiken toivonsa raukeavan. Niin masennuksissa hän tuskin lienee koskaan ollut.
'Onko teidän pitäjässänne paljon tällaisia kiviä?' kysyi vuoripäällikkö.
'On niitä kokonainen vuori', sanoi pappi.
Silloin vuoripäällikkö astui hänen luokseen ja löi häntä olalle sanoen:
'Menetelkää nyt sitten niin, että siitä koituu sekä itsellenne että valtakunnalle hyötyä, sillä tämä on hopeata!'
'Vai niin', sanoi pappi, ja hänen silmiään samenti. 'Vai on tämä hopeata!'
Vuoripäällikkö rupesi selittelemään, miten hänen tulisi menetellä saadakseen laillisen oikeuden kaivokseen, ja antoi hänelle paljon hyviä neuvoja, mutta pappi oli ihan kuin lumeissa eikä kuullut hänen puhettaan. Hän ei tahtonut tottua siihen outoon sanomaan, että kotona hänen köyhässä pitäjässään oli kokonainen hopeamalmivuori häntä odottamassa.»
Kuninkaan pää kohosi niin äkkiä pystyyn, että pappi keskeytti puheensa.
»Sitte kävi varmaan niin», sanoi kuningas, »että kun hän palasi kotiin ja alkoi työskennellä kaivoksessa, niin hän saikin nähdä, että vuoripäällikkö vaan oli laskenut leikkiä hänestä.»
»Eipä niinkään, ei vuoripäällikkö ollut häntä pettänyt», sanoi pappi.