Mä laivan kannella istun Ja iltoa ihailen, Ja laivan kannella myöskin On ihana neitonen.
Kuin Kaaman kalvossa tähti Niin syvältä välkähtää, Niin, neito, kulmies alta Sun silmäsi säihkyää.
Ja kun poskeis hohtoa varjoo Sun kutries tumma yö, Ah, silloin rauhattomasti Sun luonas rintani lyö.
Kuink' armast' oisikaan mulla, Kuink' ihana ilta tää, Jos suomea haastais huules, Jos Suomen ois rannat nää!
Kaamajoella kesäk. 1889.
Kun ensi kerran.
Kun ensi kerran rakastuin — Se tapahtui jo melkein lassa — Niin enkeliks tuon tytön luin, Ja itse olin taivahassa.
Ah, näin jos laita ollut ois! Mut sitten mulla silmät aukes, Mä taivahasta syöstiin pois, Ja ihmislapseks impi raukes.
Mut miks, kun vielä hänet nään, Niin mielelläin mä viivyn, miksi? Kun katsoessa silmiään Vois vielä luulla enkeliksi…
1888.