"Minkä vuoksi sinä sitten vaaditkaan minua sirottelemaan ruusuja lattialle ja panemaan pöydälle parhaat liinat mokomalle —" ja hän viskasi suustaan kehnoimman nimityksen minkä tiesi.
Erlend rypisti kulmiaan. Hän oli ottanut maasta kiven ja tähtäsi sillä Munanin punaista kissaa, joka maha maata hipoen hiipi seinäviertä pitkin korkean heinikon suojassa tallin oven edustalla terhenteleviä kananpoikasia kohti. Hiuu — viuhahti kivi; katti pyyhkäisi viivana nurkan taa, ja kanaparvi puski kaakattaen sinne ja tänne. Hän käännähti vaimoonsa päin:
"— Minusta tuntui, että pitihän toki saada nähdä miestä, jotta näkisi olisiko tämä luotettava ihminen — mutta joka tapauksessa täytyi minun osoittaa kohteliaisuutta — enkähän minä ole Allart-herran rippi-isä. Ja kuulithan itsekin hänen olevan matkalla Osloon." Erlend naurahti jälleen. "Ja voihan sattua, että joku minun entispäiväin ystävistäni ja rakkaista heimolaisistani saa kuulla, ettemme mekään täällä Jørundgaardissa vain istu tappamassa täitä ryysyistämme ja täytä maaruamme sillillä ja kaurapuurolla —."
* * * * *
Bjørgulf poti päänsärkyä ja makasi vuoteessaan, kun Kristiina illallisen aikaan tuli luhtiin poikien luo, ja Naakkve haikaili, ettei hänessä ollut miestä lähtemään pirttiin illallispöytään.
"Näytätpä minusta vähän nololta tänä iltana, poikaseni", sanoi äiti hänelle.
"Hoo, luuletteko te minusta semmoista, äiti?" — Naakkve hymähti uhitellen. "Jos näytänkin suuremmalta pässinpäältä kuin toiset ja annan helpommin sokaista silmäni, niin kannattaako tuosta nolostuakaan —"
"Älä sure sen takia", sanoi isä, kun he istuivat pöydässä ja Naakkve yhä murjotteli ääntä päästämättä. "Joudut sinäkin vielä kerran onneasi koettelemaan —"
"Se riippuu siitä, isä", vastasi Naakkve hyvin hiljaa, jotta vain Erlend kuulisi sen, "saako Bjørgulf lähteä minun kanssani." Sitten hän nauroi hiljaa. "Mutta puhukaapas Ivarille ja Skulelle siitä mistä juuri mainitsitte — ne vain vartovat sitä hetkeä, jolloin heidän siipensä kantavat lähteä lentoon —"
Kristiina nousi pöydästä ja otti pussihilkan päähänsä. Hän aikoi lähteä sen mierolais-ukon luo, joka asui Ingebjørgskottetissa, sanoi hän toisille selitykseksi. Kaksoset pyrkivät hänen mukaansa almusäkkiä kantamaan, mutta hän sanoi tahtovansa käydä yksin.