Äiti silitti poikansa hihaa. Silloin poika kohotti kätensä ja taputti häntä poskelle. Sitten he istuutuivat ja olivat vähän aikaa vaiti.
"Äiti", sanoi Naakkve hetken kuluttua, tasaisesti ja hiljaa. "Onko teillä vielä se risti, jonka Orm-veljeni jätti teille?"
"On", sanoi Kristiina, "hän jätti sen pyytäen, etten koskaan eroaisi siitä."
"Luulen, että jos Orm olisi tiennyt tämän, niin hän olisi suostunut siihen, että minä saisin sen hänen jälkeensä. Minäkin tulen nyt jäämään ilman perintöä ja sukua —"
Kristiina otti esiin paitansa alta pienen hopearistin. Naakkve otti sen vastaan; se oli lämmin äidin rinnasta. Hän suuteli kunnioittavasti ristin keskellä olevaa pyhäinjäännössäiliötä ja kiinnitti ohuen ketjun kaulansa ympäri pistäen korun vaatteittensa alle.
"Muistatko Orm-veljeäsi?" kysyi äiti.
"En tiedä. Minusta tuntuu — mutta ehkä se johtuu vain siitä, että te puhuitte minulle niin paljon hänestä minun pienenä ollessani —"
Naakkve istui vielä jonkin hetken äitiänsä vastapäätä. Sitten hän nousi:
"Hyvää yötä, äiti!"
"Jumala siunatkoon sinua, Naakkve, hyvää yötä!"