Tai kurkku poikki kylpyhuoneessa — — —
Babbitt syöksyi Paulin kylpyhuoneeseen. Se oli tyhjä. Hän hymyili heikosti.
Hän sormeili kaulustaan, joka oli hänet tukahduttaa, katsoi kelloaan, avasi ikkunan, tuijotti kadulle, katsoi kelloaan, koetti lukea iltalehteä, joka oli piirongin lasipäällyställä, katsoi taas kelloa. Kolme minuuttia oli kulunut siitä, kun hän oli katsonut sitä ensimmäisen kerran.
Ja hän odotti kolme tuntia.
Hän istui liikkumattomana, palelevana, kun ovenripaa käännettiin. Paul astui sisään, silmissään kova ilme.
»Terve», sanoi Paul. »Oletko kauan odottanut?»
»Vähän aikaa.»
»No?»
»Mitä no? Minun teki vain mieleni tulla kuulemaan, kuinka sinun luonnisti Akronissa.»
»Hyvin kyllä. Mitä se sinua liikuttaa?»