»Kirkkoherra Drew on oppinut mies ja kaunopuhuja saarnastuolissa ja kaikkea semmoista, mutta hänellä ei ole sitä sielun hiivaa, josta mrs. Mudge puhuu. Hänellä ei ole mitään uuden ajan innoitusta. Naiset tarvitsevat nyt innoitusta. Pyydän siis sinua tulemaan mukaan niinkuin lupasit.»
4.
Korkeamman Valistuksen Seuran Zenithin osasto kokoontui Thornleighin hotellin pienempään tanssisaliin komeaan huoneistoon, jossa oli vaaleanvihreät seinät, kipsisiä ruusukoristeita, muhkea parkettilattia ja ylen hienot heiveröiset kullatut tuolit. Täällä oli koossa viisiseitsemättä naista ja kymmenen miestä. Useimmat miehet istuivat tuoleillaan väännellen itseään sinne ja tänne, kun taas heidän vaimonsa istuivat jännittyneessä huomioasennossa, mutta kaksi miehistä — punaniskaisia, lihavia herroja — oli yhtä hyvinkasvatetun tarkkaavaisia kuin heidän vaimonsa. He olivat urakoitsijagulasheja, jotka ostettuaan huviloita, autoja, käsinmaalattuja tauluja ja herrasväen eleitä, nyt ostivat muodikasta, valmista viisaustiedettä. Sattuma oli saanut ratkaista, ostaisivatko he Uuden ajatuksen kristillisen tiedon vaiko hyvän korkeakirkollisen mallipainoksen episkopaalisen kirkon uskontoa.
Ruumiillisesti oli mrs. Opal Emerson Mudge kaikkea muuta kuin profeetallinen ilmestys. Hän oli lyhyt ja tylleröinen, kasvot kuin ylhäisellä kiinalaisnaisella, pieni nyppyrä nenäksi ja käsivarret niin lyhyet, että hän hermostuneista ponnistuksista huolimatta ei voinut saada sormiansa ristiin polvien yli istuessaan lavalla odottamassa. Hänellä oli viheriällä sametilla reunustettu taftipuku, kolminkertainen kaulaketju lasihelmiä ja suuri kokoonpantava lornetti killumassa mustasta nauhasta; hän oli sanalla sanoen eleganssin ihmeellinen ilmiö.
Mrs. Mudgen esitteli Korkeamman Valistuksen Seuran puheenjohtaja, nuorehko ikä-impi, jolla oli haikea ääni, valkoiset damaskit ja viikset. Hän sanoi, että mrs. Mudge nyt tekisi selvää kaikkein yksinkertaisimmallekin, miten auringon henkeä on palvottava, ja ne, jotka olivat aikoneet sitä palvoa, tekivät viisaasti pannessaan mieleensä mrs. Mudgen sanat, koska ei edes Zenith (ja jokainen tietää, että Zenith on ensi sijalla hengen ja uuden ajatuksen kehittämisessä) usein saa tilaisuutta istua niin innostuttavan optimistin ja metafyysisen ennustajan jalkain juuressa kuin mrs. Opal Emerson Mudge on, joka on elänyt korkeamman hyödyllisyyden elämää keskityksessä ja äänettömyydessä löytänyt aistinten valtiuden salaisuudet ja sisäisen avaimen, joka silmänräpäyksessä muuttaisi onnettomat kansat ja tuottaisi niille rauhan ja voiman ja menestyksen; ja sentähden ystävät, tahdotteko täksi kalliiksi, jalokiviä arvokkaammaksi tunniksi unohtaa näennäisen elämän kuvitelmat ja syvään salatun totuuden toteuttamisessa siirtyä mrs. Emerson Mudgen kerällä kauneuden valtakuntaan?
Jos mrs. Mudge olikin vähän tylleröisempi kuin toivoisi svamien, yogien, ennustajattarien ja salatietäjättärien olevan, oli hänen äänessään kuitenkin oikea ammattisävy, se juoksi keskeytymättömänä ilman ainoatakaan pilkkua, kunnes Babbitt oli hypnotisoitu. Hänen mielisanansa oli »aina», jonka hän lausui »aaina». Hänen pääeleensä oli ylimmäispapillinen, vaikka täysin hienosti naisellinen siunaus kahdella paksulla sormella.
Hän selitti heille hengen hapatuksesta seuraavaa:
»On olemassa sieluja — — —»
Sanasta »sieluja» teki hän suloisen sävelen, pitkäveteisen, kauaksi lempeästi kaikuvan huudon hämärämollissa. Se antoi hermostuneelle aviomiehelle siveän nuhteen ja saattoi heille kuitenkin sanoman lääkinnästä.
»On olemassa sieluja, jotka ovat nähneet Sanan vaatteen liepeen ja ulkonaisen hahmon on olemassa sieluja jotka ovat saaneet nähdä vilahdukselta ja hurmaantuneena omaksuneet jonkin osan tai yksityiskohdan sanasta on olemassa sieluja jotka siten dynamiin koskettamina mutta ei läpitunkemina ja läpisäteilevinä alituisesti heiluvat edestakaisin vakuutettuina siitä että he omistavat ja pitävät hallussaan Logoksen ja Metafyysikoksen mutta tämä sana tulee teille minun kauttani tätä käsitettä laajennan minä että ne jotka eivät ole täydellisiä eivät omista edes alkavaa tietoa ja että pyhyys lopullisessa olemuksessaan aina aina aina on kokonaisuus ja — — —»