»Saakeli soikoon, minähän tässä kuulen!» huusi Ted. »Mutta nyt minäkin puolestani sanon teille jotakin, joka sorkalle! Minua alkaa kyllästyttää vainajana-olo tässä hautauspuheessa! Jos te tahdotte tappaa jonkun, niin tappakaa pappi, joka meidät vihki! Kuulkaa, se perhana nylki minulta viisi dollaria, ja minulla oli kaiken kaikkiaan vain kuusi dollaria, kuusi dollaria ja kaksi senttiä. Minä alan kyllästyä siihen, että minulle kaikki rähisee!»
Uusi ääni, jyrisevä, käskevä, vyöryi huoneessa. Se oli Babbittin. »Aivan niin: tähän asiaan sekaantuu liian moni! Ole sinä rauhassa, Rona. Howardilla ja minulla on vielä joltisestikin voimaa jäljellä, ja me osaamme rähistä ja reuhata itse. Ted, tulehan saliin, niin puhutaan asiasta!»
Kun he olivat salissa, ja ovi oli visusti kiinni, meni Babbitt poikansa luo, pani molemmat kätensä hänen hartioilleen ja sanoi: »Sinä olet enemmän tai vähemmän oikeassa. Ne pärpättävät liiaksi kaikki. Mitä sinä nyt aiot tehdä, poikani?»
»Isä, sinä, aiotko sinä tosiaan ruveta hyväksi?»
»No, minä — — Muistatko, kun kerran sanoit, että me olemme perheen miehet ja että meidän pitäisi vetää yhtä köyttä? Siihen suostun mielihyvällä. En tarkoita, etten katso tätä asiaa vakavaksi. Nykyaikana on nuoren miehen tiellä niin paljon vaikeuksia, etten juuri voi sanoa hyväksyväni aikaisia avioliittoja. Mutta parempaa tyttöä kuin Eunice et olisi voinut saada, ja minun nähdäkseni voi Littlefield onnitella itseään saadessaan Babbittin vävykseen! Mutta mihin sinä aiot ryhtyä? Sinä voisit tietysti jatkaa Yliopistossa edelleenkin ja kun olet valmis — — —»
»Isä, minä en jaksa enää. Se voisi ehkä sopia joillekin. Ehkä minunkin joskus tekee mieleni takaisin. Mutta nyt haluan insinööriksi. Luullakseni minusta voi tulla hyvä keksijä. Eräs ukkeli tarjoaa minulle tehtaassaan kaksikymmentä dollaria viikossa jo nyt.»
»No niin — —» Babbitt käveli lattialla hitaasti, raskaasti; hän näytti hiukan vanhalta. »Minä olen aina toivonut, että sinä ottaisit akateemisen tutkinnon.» Hän asteli mietiskellen taas lattian yli. »Mutta minä en ole koskaan — — — Älä taivaan nimessä kerro sitä äidillesi, muuten hän kynii minulta nekin muutamat karvat, joita minulla vielä on päässäni; mutta oikeastaan en minä koskaan koko elämässäni ole saanut tehdä ainoatakaan asiaa niinkuin itse olisin halunnut! Enkä voi sanoa aikaansaaneeni enempää kuin että juuri olen suoriutunut. Olen saanut tehdyksi noin neljännestuuman sadan kyynärän mahdollisuudesta. No, ehkä sinä pääset pitemmälle. En tiedä. Mutta minä tunnen tosiaan hiukan erikoista iloa siitä, että sinä tiesit, mitä tahdoit, ja teit sen. Nuo tuolla koettavat reistailla ja kesyttää sinua. Sano heille, että menkööt hiiteen! Minä olen sinun puolellasi. Mene tehtaaseen, jos tahdot! Älä sinä perhettä pelkää! Äläkä koko Zenithiä! Älä myöskään itseäsi, niinkuin minä. Eteenpäin, poikani! Maailma on sinun!»
Käsivarret toistensa olalla marssivat perheen miehet seurusteluhuoneeseen kohtaamaan perheen hyökkäystä.