»Hyvät ihmiset, onpas sekin tapa arvostella asioita — — No, oleta nyt, että minä olisin kävelemässä sinun kanssasi, Mams, ja joku lausuisi halventavan huomautuksen — —»
»Kukaan ei tule lausumaan halventavia huomautuksia kenestäkään», selitti Babbitt, »kun vain kukin pysyy kotona ja lukee mittausoppinsa ja tekee tehtävänsä eikä vetelehdi biljardisaleissa ja kondiksissa ja muualla, missä kellään ei ole mitään tekemistä.»
»Jaaaaa, mutta jos he sen kuitenkin tekevät!»
Mrs. Babbitt visersi: »Jos he sen tekevät, niin en minä osoittaisi heille sitä kunniaa, että kiinnittäisin heihin mitään huomiota! Muuten he eivät tee sitä koskaan. Alinomaa kuulee naisista, joita vainotaan ja ahdistetaan ja kaikkea mahdollista, mutta minä en usko sanaakaan noista jutuista taikka sitten on se heidän oma syynsä, muutamat naiset katsovat sillä lailla ihmisiin. Minua ei totisesti ole ikinä ahdistettu — —»
»Olkoon, mamma, mutta oleta vain, että sinua joskus ahdistettaisiin.
Vain oleta! Etkö voi olettaa mitään? Etkö voi ajatella asioita?»
»Tietysti minä voin ajatella asioita! Onpa sekin kysymys!»
»Tietenkin voi äitisi ajatella asioita — ja olettaa asioita! Luuletko sinä olevasi ainoa jäsen tässä perheessä, jolla on mielikuvitusta?» kysyi Babbitt. »Mutta mitä hyötyä on siitä, että olettaa jos jotakin? Olettamiset eivät milloinkaan johda mihinkään. On mieletöntä olettaa, kun on niin paljon todellisia tosiasioita, joihin on kiinnitettävä huo — —»
»Kuule nyt, pappa! Oleta — minä tarkoitan, vain — vain oleta, että sinä olisit konttorissasi ja että joku kilpaileva agentti — — —.
»Välittäjä!»
»— — — joku kiinteistövälittäjä, jota vihaat, tulisi sisään — —»