Sitten kirkkoherra vieraineen istahti pöytään. "Te olette onnellinen mies, herra Christian", virkkoi herra Bonnithorne, kun Greta pistäytyi ulos toimittamaan joitakin kotoisia askareita.
Kirkkoherra Christian pudisti päätänsä. "On liian suurta", hän sanoi, "että yhden osaksi tulee niin äärettömän paljon hyvyyttä; pahinta kaikesta on elää liian suuressa onnessa. Ei mitään koetuksia, ei vastuksia — ei muuta kuin: 'Sydän, ota kaikki, mitä haluat' — ja se on paha, jos oikein ajattelette … Enemmän lampaan päätä, herra Bonnithorne; ette ole ollenkaan saanut kieltä — tässä olisi kaunis, herkullinen pala."
"Kiitos, herra Christian. Minä tulin maksamaan teille ne kymmenen shillingiä, jotka teille ovat tulevat Joseph Parkinsonin hautajaistoimituksesta viime sunnuntai-iltana ja samalla suoritan sen punnan, jonka James Bolton on puolivuosittain määrännyt maksettavaksi köyhien konttoristien apurahastoon."
"Hyvä, hyvä, ei tarvitse valittaa, että tulee vain sataen, vaan ihan kaatamalla", sanoi kirkkoherra. "Poikkesin tullessani Henry Walmsleyn ja Robert Atkinsonin luo ja he molemmat maksoivat palkanneljänneksensä — Henry viisi shillingiä ja Robert seitsemän; ja kun minä menin Randal Alstonelle maksamaan kenkieni pohjuusta ja laittamisesta, hän sanoi, että ne maksavat yhden shillingin kuusi penceä, mutta hän oli minulle velkaa shillingin seitsemän penceä vasikasta, jota Peter oli hänelle myynyt. Niin hän maksoi minulle yhden pencen ja me olemme kuitit maailman alusta tähän päivään asti."
"Sitäpaitsi minä ajattelin puhua meidän nuoresta ystävästämme, Gretasta", sanoi herra Bonnithorne pehmeällä äänellänsä. "Otaksun, että te olette valmistunut luopumaan hänestä?"
"Luopumaan hänestä — Gretasta?" sanoi kirkkoherra asettaen pois veitsensä. Sitten hän hymyili: "Ai, te tarkoitatte sitten, kun Paul ottaa hänet. Tietysti, tietysti. Mutta avioliitosta ei vielä vähään aikaan tule mitään, hän itse sanoi sen minulle."
"Avioliitto Paulin kanssa — ei", sanoi herra Bonnithorne huuhdellen kurkkuansa ja näyttäen huolestuneelta.
Kirkkoherra Christian katsahti levottomasti asianajajan kasvoihin ja vaipui äänettömyyteen.
"Herra Christian, teidät jätti Greta Lowtherin holhoojaksi meidän rakas, vanha ystävämme, hänen äitinsä. Teidän velvollisuutenne on tarkasti valvoa, että hänen tulevainen onnensa ja hyvinvointinsa on mahdollisimman hyvin turvattu."
"Tietysti, aivan luonnollisesti!" sanoi kirkkoherra.