"Sitä sinä et voi tarkoittaa", sanoi hän vihdoin.
"Ja miksi en?" kysyi Hugh viattomasti.
"Koska Paul on hänen veljensä — kaikissa tapauksissa velipuolensa."
"Sitä he eivät tiedä."
Herra Bonnithornen hengitys näytti pysähtyvän.
"Mutta me tiedämme emmekä toimettomina voi olla heidän avioliittonsa todistajina", sanoi hän vihdoin.
Hugh Ritson nojasi selkäänsä uuniin. "Me voimme ja se meidän tulee tehdä", hän päätti, eikä ainoakaan lihas hänen kasvoissaan liikahtanut.
Herra Bonnithorne katseli ystäväänsä kiireestä kantapäähän ja hänen kasvojensa jännitys laukesi.
"Sinä lasket leikkiä, mutta heille se ei ole leikkiä, kun saavat huomata, että heidän lirputtelunsa ja kuhertelunsa täytyy loppua Ja millaisesta syystä sitten! Se on oleva kauhea isku. Toinen kysymys on, eikö olisi inhimillisempää koettaa toteuttaa ennemmin eräs toinen avioliitto. Eilen illalla käydessäni kirkkoherra Christianin luona, minä tein puolestasi, mitä suinkin voin."
Hugh hymyili vastaukseksi toisen hymyyn, mutta tarkempi huomioitten tekijä olisi havainnut, että asianajajan hymy oli vain kylmää ivaa.