"Onko kirkkoherra Christian kotona?" hän kysyi kun Peter avasi oven.
"Ollut ja mennyt", sanoi Peter.
"Etkö sinä sanonut hänelle, että minä aioin poiketa palatessani?"
"Enpä tierä, sanoinko."
Hugh iski kärsimättömästi piiskallansa säärivarteensa.
"Tiedätkö sinä yhtään mitään?" hän kysyi. "Tiedätkö sinä, että nyt puhuttelet herrasmiestä?"
"Enpä tierä, puhuttelenko" mutisi Peter vetäytyessään sisään.
"Jos neiti Greta on kotona, sano hänelle, että olisin iloinen saadessani puhella hänen kanssaan. Kuuletko?" Peter katosi.
Hugh jäi yksin eteiseen. Hän odotti hetkisen ajatellen, että Peter piti häntä pilkkanansa. Hän kuuli, että keittiössä ilman muuta käytiin jatkamaan keskustelua äiti Langdalen aavistuksista. Hän päätti antaa Peterille uuden opetuksen ja aikoi juuri koputtaa keittiön oveen, kun salin ovi avautui, ja Greta seisoi kynnyksellä hymyilevänä ja kädet ojennettuina.
"Minä ajattelin, että se oli sinun äänesi" hän sanoi johtaen toista sisään.