Greta oli noussut seisoalleen.
"Sinä sanoit tulleesi pyytämään anteeksi sitä, mitä sinä silloin sanoit, mutta sinä oletkin tullut toistamaan sitä." Näin sanoen hän oli aikeissa jättää huoneen. —
Hugh seisoi hetkisen ääneti. Sitten hän kohotti värisevän äänensä.
"Minä olen tullut", hän sanoi, "varoittamaan sinua, ennenkuin se on liian myöhäistä. Minä olen tullut sanomaan, kun vielä on aikaa: 'Älä mene minun veljeni kanssa naimisiin, sillä niin totta kuin Jumala on yläpuolellamme, sinä tulet sitä pohjattoman katkerasti katumaan'."
Gretan silmät leimusivat vihasta ja ylenkatseesta.
"Ei", hän sanoi, "sinä olet tullut antamaan varmoja todistuksia siitä, että sinut itsesi on vallannut jokin salainen pelko."
Se oli arka kohta, eikä Hugh voinut olla näyttämättä, että isku oli sattunut.
"Greta, minä toistan sen: sinä aiot mennä väärän miehen vaimoksi!"
"Millä oikeudella sinä sanot sen?"
"Sen miehen oikeudella, joka voisi erottaa teidät ainiaaksi yhdellä sanalla."