Rouva Drayton astui sinä hetkenä huoneeseen tuoden viinan, kaksi lasia ja vesipullon, jotka hän asetti honkaiselle pöydälle.
"Sallikaa minun tarjota teille vähän virvoitusta", ja Hugh otti pullon kaataen lasit puolilleen.
"Kiitti, kiitti."
"Vettä? Sanokaa, koska."
Mutta herra Drayton esti sekoituksen kokonansa siepaten lasinsa käteensä. Hänen käytöksensä oli aivan muuttunut. Villielukan varovaisuus oli hävinnyt ja sijalle oli ilmestynyt häikäilemättömyys ja uhma, jotka olivat valmiit millaisiin sopimuksiin tahansa.
"Mistä siis on kysymys?" hän kysyi nauraa hohottaen täyttä kurkkua.
"Saattaa erästä rouvaa Kentish-kaupungin asemalle ja toimittaa hänet turvallisesti puolen yön junaan — siinä kaikki."
Drayton nauroi taaskin.
"Tietysti se käy", hän sanoi.
"Rouva on täällä vähää ennen puolta yötä."