"Sitä tietenkin on sangen vaikea ymmärtää, mutta katsokaa", ja Hugh Ritson antoi Bonnithornelta saamansa sähkösanoman Draytonille. Tämä herra katseli ja käänteli sitä minuutin ajan sumein ja hämmästynein silmin ja sitten kääntyi vieraaseensa saadakseen selvitystä.
"Tämä nainen ei saa lähteä Englannista", sanoi Hugh.
Drayton koetti kaikin voimin hallita tasapainoansa ja näyttää hämmästyneeltä.
"Sieluni kautta te saatte minun vereni kiehumaan", hän sanoi. "Mitä minun pitää tehdä saadakseni teidän kaksikymmentä puntaanne? Puhukaa selvästi. Minä en ole lurjus, en. Minä olen oikeutettu ravintoloitsija ja herrasmies —"
"Mitäkö on tehtävä? Teidän on vain lähetettävä se nainen takaisin kotiin ensimmäisellä junalla."
Drayton alkoi nauraa.
"Kuten näette, ei ollut mitään pelästymisen syytä", sanoi Hugh viattomasti hymyillen.
Draytonin nauru tuli äänekkääksi.
"Minun on toimitettava se nuori rouva pois uskottelemalla hänelle, että olen hänen miehensä, vai?"
"Herra Drayton, te olette sukkela veitikka."