Lasten ääniä kuului kapakasta. Pienokaiset olivat matkalla kotiin.
"Hyvää yötä, neiti, ja kiitoksia paljon", sanoi naisääni.
"Hyvää yötä, Mercy", huusivat lapset.
Drayton aikoi avata oven.
"Ajatelkaa tarkemmin", sanoi Hugh. "Teille ei ole siinä mitään vaaraa.
Yksitoista ja neljäkymmentä viisi täsmälleen sen tulee tapahtua."
IV LUKU.
Kun Drayton meni ulos, asteli Hugh Ritson kapakkahuoneeseen. Vieraat olivat menneet. Kapakan emäntä vain yksin hääräili myymäpöytänsä takana. Vasemmalle menevä ovi oli nyt auki.
"Rouva Drayton", sanoi Hugh, "oletteko te koskaan ennen nähnyt näitä kasvoja?"
Hän otti medaljongin taskustaan ja piti sitä auki vanhan vaimon edessä.
"Herra hyvästi siunatkoon!" huudahti kapakan emäntä. "Sehän on juuri hän itse — ihan ilmetty itsensä — paitsi tuota nunnan huntua."