"Epäilemättä. Mihin aikaan hän oli täällä eilen illalla?"
"Kello kymmenen."
"Nyt se on jo paljon yli yhdeksän. Pyydä häntä menemään heti Hendoniin ja kun hän lähtee, tule sinä hänen kanssaan. Ymmärrätkö?"
"Kyllä."
"Älä unohda, tänä iltana. Huomeniltana se ei enää sovi. Ellei hän tule, sinun kuitenkin täytyy tulla Hendoniin kertomaan minulle. Minä olen siellä. Älä sano hänelle sitä — kuuletko?"
Tyttö nyökkäsi nöyrästi.
"Ja nyt hyvää yötä tunniksi tai pariksi, sinä pikku lemmikki."
Hän asteli tiehensä, ja Mercy jäi yksin synkän luostarin edustalle. Mutta hän ei kuitenkaan ollut yksin. Vasta herännyt unelma täytti hänen rintansa, ja kirkas valo kajasti hänen sielussaan.
XIV LUKU.
Hugh Ritson astui kiireesti Dean Yardin läpi Sanctuarya kohden. Kun hän kääntyi Parlamentin kadulle, puolikuu kohosi Westminster Hallin yli. Mutta yö oli vieläkin pimeä.