Molemmat miehet kääntyivät. Sinä hetkenä valaisi kynttilä kaikkien näiden kolmen kasvoja.
"Taivaan herra, mitä tuo on?" ajatteli Gubblum.
Kannettava oli miehen ruumis. Mutta juuri kasvot hämmästyttivät
Gubblumia — ne olivat varmasti Paul Ritsonin kasvot.
Gubblumin silmät tutkivat samalla kertaa koko ryhmää. Hän näki kaksi Paul Ritsonia yhdellä kertaa ja toinen niistä makasi hiljaa kuin kuollut.
Tämä kauhistava näky kesti hetkisen ja sitten kuului kopin oven avaaminen ja sulkeminen. Molempien miesten raskaat askelet kuuluivat laskeutuvan kiireesti portaita ja häipyvän alas kapakkahuoneeseen.
Gubblum kuunteli kaikilla aisteillansa. Hän tiesi, että ulko-ovi avattiin ja suljettiin. Hän kuuli etenevien askelten häipyvän ulkona. Kaikki talossa oli ihan äänetöntä.
* * * * *
Kaksi miestä rientäessään Hendonin rautatien asemalle pysähtyi tienhaarassa, josta mentiin poliisikamarille ja — vankilaan.
"Mene sinä eteenpäin ja pidä huoli itsestäsi, minä seuraan jäljestä viiden minuutin kuluttua", virkkoi toinen.
"Ethän vain aikone antaa miestä ilmi?" epäili toinen.