Tohtorit neuvottelivat hetkisen sivulla kahden kesken kuiskaten.
"Kuka puhui kaasusta? Ettehän se vain ollut te, rouva Ritson?"
"Sinun täytyy tehdä, kuten tohtori käskee, rakas", sanoi Greta hyväilevällä äänellä.
"Oh, minä olen oikein kiltti. Minä teen vaikka mitä. Niin, minä olen niin hirveän urhea. Minä olen vähän lapsellinen joskus, mutta minä voin olla urhea, enkös voikin?"
Tohtorit palasivat vuoteen luo.
"Hyvä on, me emme käytä kaasua", sanoi toinen. "Te olette uljas, pikku nainen, kaikesta huolimatta. Kas niin, olkaa nyt hiljaa — hyvin hiljaa."
Toinen tohtoreista laittoi kääreitä kuntoon ja toinen asetteli Mercyn päätä saadakseen valon edullisimmin lankeamaan.
Keittiöstä kuului heikkoa ääntä.
"Odottakaa", sanoi Mercy. — "Siellä on isä — hän itkee. Pyytäkää häntä, ettei hän itke. Sanokaa, ettei se ole mitään."
Hän naurahti kevyesti.