"Sama se sille. Sitä ei voi auttaa. Ei suinkaan herra Ritson voi ottaa vastaan kiinteimistöjä, jotka joku väärä mies on puhtaiksi nylkenyt."
Draytonin pää oli yhä painuksissa, mutta hän hankasi levottomasti lattiaa jalallansa.
"Minun tarvitsee sanoa vain muutama sana tämän lisäksi", alkoi Hugh taas. "Näin tärkeissä asioissa täytyy olla todistajia, muuten minä olisin selvittänyt tämän Paulin ja herra Bonnithornen kanssa salaisesti." Hän hiljensi äänensä ja lisäsi: "Katsokaas, tähän sekautuu myöskin minun äitiparkani, ja vaikka hän ei enää kuulu maailmaan, hänen hyvä nimensä on kuitenkin minulle pyhä."
Merkitseviä katseita taaskin. Asianajaja siirtyi akkunan luo.
"Mutta herra Bonnithorne voi selittää teille, että laki pakottaa minut karkoittamaan veljeni kokonaan tiloiltani. Te saatte tietää, että Englannin lain mukaan äpärästä saattaa tulla perijä; silloin häntä sanotaan lakikielellä äpäräesikoiseksi." Hänen äänensä hieman värisi, kun hän lisäsi: "Uskokaa minua, minulla ei ole valitsemisen varaa."
Drayton polki jalkaa, heitti piippunsa pöydälle ja hypähti seisoalleen. "Koko tuo juttu on silkkaa valhetta", hän karjahti. Sitten hän kaivoi liivinsä taskusta esille papereita. "Tässä on minun kastetodistukseni, suora ja selvä."
Hän tankkasi sen ääneen:
"Ritson, Paul; isä, Allan Ritson; äiti, Grace Ritson. Syntymäpäivä, 6 p. huhtik. 1847; paikka, Criefi Skotlanti."
Hugh Ritson, hiukan kalpeana, hymyili. Toiset kääntyivät hämmästyneinä häneen. Tahtonsa lujuudella hän oli saanut välinpitämättömän ilmeen.
"Mistä tuo tulee?" hän kysyi.