Hugh Ritson tallusti kapakkaan ja istahti "kommeroon", joka oli erotettu yleisestä osastosta ohuella lautaseinällä. Mutta tämä seinä oli niin matala, että pitkä mies saattoi kurkistaa sisään sen yli ja väli kattoon oli auki. Toiselle puolen tätä seinää oli saapunut muutamia miehiä "pitämään lystiä".
"Nyt minä puhun vangista B 2001", sanoi omituinen kurkkuääni — jota kuullessaan Hugh Ritson hätkähti. "Minä nujersin sen niskat kohta ensi yrityksellä. Suolta tullessa jouruin hänen kanssans' kahren. Nähressäni, ettei hän ollu vielä vanha vetelys, minä sanoin hänelle: 'Vastatullut', sanon minä, 'jos te tahrotte oppia talon tapoja, on teillä ehkä hyvätkin päivät, ei muuta kuin olla ja elää, mutta ellette, voi täällä tulla olo hyvinkin tukalaksi.' 'Mitä te tarkoitatte?' hän kysyi. 'Tämä vartijan toimi', sanon minä, 'ei ole mitään herkkua, ja epäilen, viittisittekö meirän asemassa tehräkään sellaista työtä. On pirettävä kieli keskellä suuta — vettä ja leipää jokaisesta sopimattomast' sanast',' sanon minä. 'Te kuulutte minun ryhmään enkä minä vaari teitä ihmeesti raatamaan, ellette itte minua siihen pakota. Mutta minä tahron, että minun ryhmässäni on reiluja miehiä, jotka eivät kymmenmiehiään pistä kiikkiin.' 'En ymmärrä', sanoo hän. 'Minä sanon siis selvään', sanon minä, 'puolustakaa vartijaanne, niin vartijanne puolustaa teitä.' Hitto vie, jos saaraan tietää, että olen antanut teille tällaisen neuvon, piru minut silloin perii!"
"Sanoitko, saakeli soi!" epäilivät toiset kuorossa.
"Oli sitten kuuma iltapäivä, ja pistettyäni mällin poskeen, minä heittäysin muskettini viereen uinahtaakseni hiukan päivällisen päälle. Toiset kuokkivat etempänä, mutta 2001 ja se nuorukainen, joka kuoli keuhkotautiin, olivat ihan lähellä. No, tulee silloin johtaja ihan 2001 erestä ja karjaisee: 'Vartija', huutaa hän, 'saatte sakkoa huolimattomuudesta.' Tämän sanottuaan hän menee matkoihinsa. 'Vai niin, herra 2001', sanon minä, 'tätä minä en unohra'."
"Mitäs sinä teit?"
"Tein?" — äänekäs ontto nauru. "Tämä tapahtui silloin, kun parakkeja rakennettiin. Eräänä päivänä lensi pala sanomalehteä upseerien asunnosta rakennuspaikalle, ja 2001 sieppasi sen ylös. Hän hypähti ilosta saaressaan uutisia. Mutta kuului: 'Mars matkaan!' Hän sai seittemän paria, kuukauren koppia ja menetti vuorevaatteensa."
Sydämellinen nauru seurasi tätä kertomusta, miten "kymmenmies" kosti "uurelle" tulokkaalle. Hugh Ritson kuunteli ja häntä puistatti.
"Minua ei hämmästytä mitkään sen ukkelin härkäpäisyyret", sanoi toinen ääni. "Hän ol' mun sakissan' suolla ja minä tunnen hänet. Hänet pantiin vellin keittoon, mutta siitäkin hän toimitti ittensä pois. Sitten hänet vietiin räätälien poksiin, mutta hän valitti johtajalle, ettei hänenlaisensa pitkä roikale voi päiväkausia pöyrällä istua. Se miekkonen ei halua helppoa hommaa, se ainakin on varma."
Sitä seurasi äänekäs naurunrähäkkä.
"Sitten he panivat hänet minun ojasakkiini suolle, ja eräänä päivänä tulee vanha pappi sääryksissä ja leveälierisessä hatussa ja suu niin messingillään, kuin talon isäntä olisi hänet tervetulleeksi toivottannu, ja rouva sipsutti alas ja maiskautti häntä suulle. No niin, 2001 tapasi heidät ylivartija Rennellin luona eikä ristikkojen takana. Seuraavana päivänä minä sanon: 'Saittekos mitään, mikä voi auttaa teitä maanalaiselle tielle?' 'Mille?' hän kivahtaa, ja hänen hahmonsa mustaksi muuttuu. 'Maanalaiselle rautatielle', minä sanoin merkitsevästi silmää iskien. 'Menkää tiehenne minun luotani, verenimijä', hän sähähtää. Mutta minä nokastin hänet. Vanhat laiskurit nauroivat kerran ojalla, kun Rennell saapui. 'Kuka siellä hohottaa?' hän sanoo. '2001', sanon minä, 'hänell' on alituiset kujeet ja laiskuus mielessä'."