Hugh Ritson pysähtyi ja hänen ilmeensä herkistyi. Hänen kasvoilleen ilmestyi epämääräinen hymy. Puhuessaan Gretan kanssa hänen sielussaan oli tuskaatuottavana pohjasävelenä kulkenut ajatus Mercy Fisheristä. Mutta nyt hän vieroitti hänet kokonaan mielestänsä. Olla sidottuna iäksensä mitättömään olioon, jonka kasvojen kauneus tosin saattoi hetkeksi viehättää — kuka mies sitä voisi kestää? Hän oli kyllä hetkisen seurannut viettiensä vaatimuksia — tosi! Sen kiusauksen valtaan heittäytyminen oli johtanut ikävään lopputulokseen — tosi sekin! Mitäs siitä? Ei kannata ajatella! Pitäisikö hänen joutua koko iäksensä kantamaan sellaista hirttä niskassansa? Turhaa! Luonnon laki taisteli sitä vastaan. Eikö hän ollut sanonut, että hän oli ennakkoluulojen yläpuolella? Niinpä hän ei myöskään tahtonut näytellä "romaanien suuria rakastajoita". Gretan kauniit kasvot hänen edessään karkoittivat kaikki kiusalliset viisastelut. Tarttuen hänen viimeisiin sanoihinsa hän sanoi:
"Sinun veljesi — niin. Mutta etkö sinä ole koskaan ajatellut, että olisin toivonut saavani toisen nimen?"
Hämmästynyt ilme palasi taaskin tytön kasvoille. Hugh näki sen ja jatkoi:
"Onko se mahdollista, ettet sinä vielä olisi lukenut minun salaisuuttani?"
"Mitä salaisuutta?" kysyi Greta melkein lämpimästi. "Greta, jos sinun rakkautesi olisi ollut suuri, sinä olisit lukenut minun salaisuuteni, kuten minä olen lukenut sinun." Hiljaisella äänellä hän jatkoi: "Se tapahtui paljon ennen kuin minä tiesin, tai edes ajattelin, että sinä rakastaisit minun veljeäni. Minä näin sen, ennenkuin hän oli huomannut sitä — ennenkuin itsekään olit päässyt selville siitä."
Punainen hohto Gretan kasvoilla syveni entistä enemmän. Hän pysähtyi, ja Hugh liikehti hermostuneesti edestakaisin.
"Greta", virkkoi Hugh katsoen rukoillen tytön kasvoihin, "mitä on rakkaus, joka tuskin tajuaa olemassa-oloansa? Sellaista on se rakkaus, jolla sinä minun veljeäni rakastat. Ja minkä arvoista on se miehuuton, arka intohimo, jota hän sinulle tarjoaa? Sellaista on kuitenkin hänen rakkautensa. Mitä on hänen rakkautensa sinuun tai sinun häneen — mitä se on — mitä se voi olla? Rakkaus ei ole hyödytöntä tunneleikkiä, vaan sen pitää vallata koko olento. Sen olen aina sanonut, Greta, ja kuinka se onkaan tosi!" Hän jatkoi äkkiä ja äänessä helähti raivo: "Muu rakkaus ei ole muuta kuin halujen tyydyttämistä. Greta, minä ymmärrän sinua, Sitä ei voi tehdä niin sivistymätön mies kuin minun veljeni." Sitten hän lisäsi kiihkeällä äänellä: "Rakkahin, minä tarjoan sinulle rakkautta, josta nämä maanmoukat eivät osaa uneksiakaan."
"Maanmoukat!" Greta kertasi puoliksi tukahdutetusti kuiskaten.
Hugh ei kuullut häntä. Hänen kiihkeät silmänsä hehkuivat ja häntä huimasi.
"Rakkahin Greta, minun elämässäni on ollut vähän, joka olisi sulostuttanut sitä. Minä olen kuitenkin mies luotu rakastamaan ja saamaan vastarakkautta. Kuukausia olen salannut rakkauttani sinuun, mutta nyt sitä ei voi enää salata. Ehkä minua on estänyt tunnustamasta sitä meidän molempien rakkaus Pauliin. Mutta nyt senkin on täytynyt väistyä."