"Odota, sammuta lyhty."
"Se on tehty."
Kaikki oli nyt pimeää.
"Hyvää yötä."
"Hyvää yötä."
Hiljaa kuiskaten nämä kaksi miestä erosivat.
Josiah Bonnithornen juoksevain askelten ääni käytävällä häipyi pian kuulumasta.
Hugh Ritson seisoi vielä hetken siinä, mihin asianajaja oli hänet jättänyt ja sitten hän astui sisään. Hän huomasi, että työhuone oli auki. Kiihkossaan hän oli unohtanut sulkea sen. Hän astui sisään ja työnsi paperit paikoillensa. Sinä hetkenä ovi avautui ja hän kuuli raskaita askelia lattialta. Hugh kohotti nolona katseensa. Tulija oli Paul. Hänen kasvoilleen oli tuska piirtänyt syvät vaot. Mutta surun pilvet eivät olleet niin mustat kuin ne huolen pilvet, jotka hänen ilmeensä peittivät, kun hän huomasi, mitä hänen veljensä oli tekemässä ja arvasi toisen tarkoituksen.
"Mitä sinulla on tekeillä?" kysyi Paul hilliten vihaansa.
Ei kuulunut mitään vastausta.