»Ja sitten?»

»Sitten», sanoi kardinaali leikkien kultaketjulla, joka riippui hänen kaulassaan, »te muistatte, mikä voima auttoi teidät valtaan, ja ymmärrätte, kuinka surullisissa oloissa se on, kun paavillista palatsia hallitsee kuningas ja luostarit muutetaan kasarmeiksi ja poliisikamareiksi, paavin aarteet otetaan takavarikkoon ja hänen pyhyydeltään riistetään se itsenäisyys, jota hänen apostolisen virkansa vapaa hoitaminen ehdottomasti edellyttää.»

»Lyhyesti», sanoi Rossi, »meidän tulisi palkaksi teidän avustanne parantaa se haava, joka on Italian ja pyhän istuimen välillä jälleen herättämällä voimaan paavin maallinen valta?»

Kardinaali kumarsi vastaamatta mitään.

»Vaadittaisiinko meiltä mitään muuta?»

»Herra Rossi», sanoi kardinaali, »minulla on ollut kunnia lukea muutamia teidän kirjoituksistanne, ja olen iloinen teidän uskostanne Rooman tulevaisuuteen. Meidän vakaumuksemme on myöskin se, että ikuinen kaupunki kerran vielä on hallitseva maailmaa ja että Jumala on määrännyt sille erikoisen tehtävän. Erityisesti tämä on pyhän isän vakaumus, ja jos te voitte kynällä tai kielellä edistää suuren liiton syntymistä kaikkien maailman valtioitten kesken, joita kaikkia oma hallitsija hallitsisi, mutta jotka kumminkin kaikki olisivat Rooman alamaisia, niin mainitaan nimenne kansojen ja kirkon suurimpain hyväntekijäin joukossa.»

Davido Rossi ei vastannut heti, ja kardinaali lisäsi:

»Mutta ehkä se on ihme, jota emme saa odottaa näkevämme vielä — vaikka», hänen silmissään välähti viekas valo, »sellainen kirjoitus kuin teidän tämänpäiväinen sanomalehtikirjoituksenne militarismin turmiollisuudesta ja kuninkaitten väärinkäyttämistä oikeuksista tietysti antaa tukea pyhän isän jalolle unelmalle hengellisestä valtakunnasta maan päällä, joka olisi Kristuksen edustajan hallinnon alainen.»

Nyt seurasi pitkä vaitiolo, ja sitten Davido Rossi sanoi hiljaa:

»Olen pahoillani, teidän ylhäisyytenne, mutta ehdotuksenne on vallan mahdoton. Kansani on heikko ja sen oikeudet ovat vaarassa, mutta en olisi rehellinen mies, jos ottaisin vastaan apunne.»