»Nyt heti.»
Davido Rossin kasvot olivat lyijynharmaat, ja hän puhui vaivalloisesti.
Joku alkoi vastustaa. Se oli raakaa! Mahdotonta!
Vastustaja saatiin vaikenemaan. Äärettömän kiihtymyksen hetkinä mahdotonkin käy mahdolliseksi.
»Sulkekaa ovet», huusi joku, ja toinen käski noutamaan aseita.
»Miekat vai revolverit — mitä tahdotte? sanoi Malatesta.
»Revolverit», vastasi Rossi. »Ne ovat nopeammat ja varmemmat.»
Malatesta kalpeni. »Hyvä on», sanoi hän ja koetti hymyillä, mutta oli huomattavasti peloissaan.
Revolverit noudettiin heti, todistajat valittiin ja kaksintaistelun säännöt määrättiin. Ne olivat aivan yksinkertaiset. Taistelijat saivat ampua milloin tahtoivat astuttuaan paikoilleen, mutta jos toinen ampui ensin eikä osunut, oli toisella oikeus astua niin lähelle vastustajaansa kuin hän itse halusi.
Syntyi haudan hiljaisuus. Rossi kuolonkalpeana, mutta tyynenä ja ääneti otti revolverinsa katsomatta siihen. Malatesta punakkana ja meluten veti huolellisesti revolverinsa hanaa. Sitten läsnäolijat vetäytyivät syrjään, molemmat taistelijat seisoivat selitysten keskellä lattiaa ja astuivat siitä huoneen kumpaankin päähän.