Paroni vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten hitaasti ja hyvin painokkaasti:
»Jos joku pääsee pakoon, Commendatore…»?
»Ei kukaan ole pääsevä pakoon, teidän ylhäisyytenne.»
Oli hetken syvä äänettömyys. Roma oli melkein tukehtua ja saattoi tuskin pidättää huudahdusta.
»Antakaa minun mennä», sanoi hän poliisipäällikön lähdettyä kumarrellen ovesta, mutta paroni ei nytkään ollut ymmärtävinään häntä.
»Yksi ainoa asiamies vielä. Parin minuutin perästä olen lopettanut», ja sitten Charles Minghelli astui huoneeseen.
Miehen valppaat silmät sävähtivät huomattavasti, kun hän näki Roman, mutta hän koetti tyyntyä ja alkoi sormellaan pyyhkiä takkinsa rintamusta.
»Istukaa, Minghelli. Voitte puhua suoraan Donna Roman kuullen. Teidän on kiittäminen asemastanne hänen ystävällistä suositustaan, ja hän tietää kaikki asiamme. Oletteko tavannut kenraaliprokuraattoria?»
»Olen, teidän ylhäisyytenne.»
»Ja mitä hän on päättänyt?»