Rossi oli ojentamaisillaan tuon käsikirjoituksen aputoimittajalle, jotta tämä lähettäisi sen yläkertaan, kun yhtäkkiä tuntui kuin koko maailma olisi seisahtunut. Kone alakerrassa lakkasi jyskyttämästä. Syntyi hetken äänettömyys aivan kuin laivalla, missä höyrykone äkkiä seisahtuu, ja sitten kuului pelokkaita ääniä ja nopeita askelia. Joku juoksi koridorissa ja koputti kiihkeästi ovea.
Seuraavassa silmänräpäyksessä ovi aukeni ja neljä miestä astui sisään. Yksi heistä oli tarkastaja, toinen osakas ja kaksi muuta olivat poliiseja, joilla oli yllään tavalliset puvut.
»Sanomalehti on otettu takavarikkoon», sanoi tarkastaja Davido Rossille. Ja kääntyen yhteen seuralaisistaan hän lisäsi: »Mene yläkertaan ja pidä huolta ladelman hävittämisestä.»
»Ei kukaan saa poistua rakennuksesta», sanoi sitten eräs miehistä.
»Mikä tämä on?» sanoi muuan poliiseista ottaen julistuksen Rossin kädestä ja alkaen lukea sitä.
Samassa uusi toimittaja syöksyi huoneeseen kasvot hehkuen.
»Minä vaadin saada nähdä luettelon takavarikkoon otetuista esineistä», huusi hän.
»Saatte nähdä sen poliisitoimistossa», sanoi tarkastaja.
»Onko tarkoituksenne sanoa, että me olemme kaikki vangitut?»
»Ei kaikki. Herra Rossi on parlamentinjäsenenä vapaa poistumaan.»