Seuraavassa silmänräpäyksessä sumu peitti hänen silmänsä ja häntä pyörrytti. Vihassaan hän oli paljastanut salaisen nurkan sydämestään, ja jotain hänen menneestä elämästään näytti syöksyvän esiin kuin haudasta.
»Sinä et siis ole kertonut hänelle?» sanoi paroni niin hiljaa, että tuskin saattoi kuulla hänen sanojaan.
»Kertonut hänelle — mitä?» kysyi Roma.
»Totuutta.»
Roma hengitti syvään ja vaikeni.
»Lapseni, sinä olet tehnyt onnettomasti. Teidän välillänne on nyt jo salaisuus. Se on huono elämän perustus, ja rakkaus, joka on sille rakennettu, on kuin hiekalle rakennettu talo.»
Roman sydän sykki rajusti, mutta hän kääntyi paroniin hehkuvin katsein.
»Mitä te tarkoitatte?» sanoi hän ja hänen otsansa ja poskensa kävivät tulipunaisiksi. »Minä olen kunniallinen nainen. Te tiedätte sen.»
»Minun silmissäni olet. Paras nainen maailmassa», vastasi paroni.
Roma oli noussut seisomaan ja nojautui uuniin.